Messut takana, lihakset jumissa ja minä väärässä junassa 😂❤️

Muistatteko, kun viimeksi kirjoittelin siitä, miten jännittäviä aikoja eletään ja kuinka mun kalenteri alkaa muistuttaa lähinnä jotain vaikeasti ratkaistavaa palapeliä? No, ei ole vauhti ainakaan hidastunut! 😂 Kuopion ja Oulun messut ovat nyt takana, ja voi että, miten ihania päiviä ne olivatkaan.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa valtavan ison KIITOKSEN jokaiselle, joka kävi moikkaamassa, juttelemassa ja tutustumassa. ❤️ Oli ihan huippua tavata teitä, vaihtaa ajatuksia ja päästä kertomaan tästä mulle tärkeästä jutusta. Messuilta jäi käteen niin paljon hyviä kohtaamisia ja ihania muistoja, että tässä on vieläkin vähän sellainen hymy naamalla -fiilis.

Ja nyt odotan jo innolla seuraavaa vaihetta! En malta odottaa, että pääsen näpyttelemään sähköpostiviestejä ja kertomaan lisää tarjouksista ja niistä asioista, joista messuilla juteltiin. Jos jätit yhteystietosi ja odottelet multa viestiä, niin kyllä niitä on tulossa. 🤩

Samalla olen miettinyt, että voisin kirjoitella tänne blogiin enemmän myös itsestäni. Siitä, kuka mä olen, mitä kaikkea mun elämään kuuluu ja miksi Zinzino on mulle niin tärkeä juttu ja kulkenut mun elämänpolulla mukana jo pitkään. Koska vaikka täällä välillä puhutaan tuotteista, työstä ja tarjouksista, niin niiden takana on kuitenkin ihan tavallinen ihminen, omat kokemukset ja elämä kaikkine käänteineen. Ja niitä tarinoita riittää kyllä kerrottavaksi! ❤️

Mutta ennen kuin mennään syvemmälle näihin elämän suuriin kysymyksiin, niin palataanpa hetkeksi viime viikkojen tapahtumiin. Messujen välissä ehdin nimittäin myös mökkeilemään, ja siellä tuli tanssittua sellaisella innolla, että lihakset olivat vielä tiistainakin kipeinä. 😂 Tiedättehän sen tunteen, kun tanssilattialla kaikki tuntuu hyvältä ja seuraavina päivinä kroppa alkaa lähettää reklamaatioita? Ilmeisesti sitä kuvittelee olevansa vähän notkeampi ja palautuvansa vähän nopeammin kuin todellisuudessa tapahtuu. Mutta oli kyllä aivan mahtavaa! Joskus sitä vaan tarvitsee kunnon irtioton, hyvää seuraa ja vähän tanssia, vaikka sitten seuraavat päivät kävelisi kuin pingviini.

Sunnuntaiaamuna Noora totesi mulle myös, että "sähän otat Viva+ nyt". 😂 Ilmeisesti ympärillä olevat ihmisetkin alkavat huomata, että tässä mennään välillä aika kovilla kierroksilla! Viva+ on yksi Zinzinon tuotteista, ja se sisältää muun muassa Affron®-sahramiuutetta ja magnesiumia. Magnesium edistää hermoston normaalia toimintaa ja auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta. Toki mikään ravintolisä ei korvaa unta, lepoa tai sitä, että välillä malttaa pysähtyä, mutta Nooran kommentti nauratti, koska tässä kohtaa sitä ehkä ihan oikeasti tarvitsisi muistaa myös huolehtia itsestään. ❤️

Ja sitten päästäänkin Oulun messupäivään 11.10., joka kruunasi tämän kokonaisuuden ihan omalla tavallaan. Messut olivat ihanat, päivä täynnä tohinaa ja tunnelma hyvä. Sitten tuli aika lähteä kotiin, ja minä tein sen, minkä jokainen väsynyt mutta itsevarma messuilija joskus tekee: painelin junaan tarkistamatta kunnolla, mihin se oli menossa. 🤡

Kyllä. Menin väärään junaan.

Siinä ei sitten auttanut muu kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa miehelle, että kuule rakas, sulla olisi pieni hakureissu tiedossa. Tuuppa hakemaan mut Kemistä.

KEMISTÄ. 😂

Ja voin kertoa, ettei siinä hetkessä naurattanut yhtään. Nyt jo naurattaa, mutta siinä vaiheessa mietin lähinnä, että miten ihmeessä mä taas onnistuin tässä. Pori ja Kemi – molemmissa on neljä kirjainta ja molemmat loppuvat i-kirjaimeen. Mitä tässä nyt yhdeltä messupäivän jälkeen väsyneeltä ihmiseltä voi vaatia? No, ehkä sitä, että katsoisi sen junan määränpään ennen kuin hyppää kyytiin. Mutta turha sitä on jälkiviisaana enää viisastella. 😂

Ja koska yhdestä junasekoilusta ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi viihdettä, niin maanantaina kotimatkalla Tampereella konduktööri kuulutti suunnilleen näin: "Olkaaha tarkkoja, että raiteella viis on Helsingin ja Porin junat peräkkäin."

Minä tietenkin heti miehelle viestiä, että APUA! Johon hän totesi, ettei Helsingistä kyllä enää lähde mua hakemaan. 🤣❤️

Ihanaa tämä parisuhde-elämä, kun toinen seikkailee pitkin Suomen rataverkostoa ja toinen saa toimia tarvittaessa pelastuspalveluna. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja ainakin on taas yksi tarina lisää kerrottavaksi. Ehkä seuraavalle junamatkalle otan mukaan jonkun vastuullisen aikuisen. Tai ainakin luen sen määränpään kahteen kertaan.

Kaiken tämän säätämisen keskellä olen kuitenkin huomannut jotain paljon tärkeämpää kuin väärään junaan hyppäämisen. Olen nimittäin ihan HITON YLPEÄ ITSESTÄNI. ❤️

Mä en ole aina ollut se ihminen, joka menee rohkeasti juttelemaan uusille ihmisille tai nauttii tilanteista, joissa ei tiedä yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sosiaaliset yllätykset ovat olleet mulle todella jännittäviä ja välillä myös kuormittavia. Olen saattanut miettiä asioita etukäteen ihan liikaa ja käyttää energiaa siihen, miten tilanteista selviää.

Ja nyt mä olin messuilla ja RAKASTIN SITÄ!

Rakastin ihmisten kohtaamista, keskusteluja ja sitä, että sain olla oma itseni ja kertoa asioista, jotka ovat mulle tärkeitä. En tarkoita, etteikö mua enää koskaan jännittäisi. Totta kai jännittää. Mutta nyt mä tiedän, että jännitys ei tarkoita sitä, etten pystyisi. Ja joskus juuri niiden asioiden takaa, joita on aiemmin pelännyt, löytyykin jotain aivan ihanaa.

Jos olisit joskus aiemmin sanonut mulle, että tulen vielä nauttimaan tällaisista tilanteista näin paljon, en ehkä olisi ihan heti uskonut. Siksi tämä tuntuu niin merkitykselliseltä. Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, eikä tarvitse muuttua yhdessä yössä toiseksi ihmiseksi. Riittää, että uskaltaa ottaa pieniä askelia ja antaa itselleen mahdollisuuden kokeilla.

Ehkä tämä liittyy myös siihen, miksi Zinzino on mulle niin tärkeä. Se on kulkenut mun matkassa pitkään ja ollut mukana erilaisissa elämänvaiheissa. Olen saanut oppia, kokeilla, kohdata ihmisiä ja kasvaa myös ihmisenä. Haluan ehdottomasti avata tätä puolta täällä blogissa enemmänkin, koska se ei mahdu muutamaan lauseeseen messujen kiitospostauksessa. ❤️

Ja eihän tämä reissaaminen tähän lopu! Ensi viikolla on vielä kahden päivän reissu tiedossa ja sen jälkeen muutama yhden yön Vaasan-reissu. Niitä odotan ihan valtavasti, sillä pääsen näkemään ystäviä ja juhlistamaan heidän elämäänsä ja saavutuksiaan. On ihanaa, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa saa jakaa tärkeitä hetkiä, nauraa, jutella ja olla aidosti läsnä. Kaikkien aikataulut eivät aina kohtaa, mutta jo muutaman rakkaan ihmisen näkeminen tekee päivästä erityisen. ❤️

Ja kaiken tämän keskellä on tietysti myös koti ja ne kuuluisat kotiprojektit. Tänäänkin saatiin taas yhtä asiaa eteenpäin, kun hain uudet tuolit. Onneksi ystävä pystyi auttamaan sekä mun että tuolien kuljetuksessa, joten ei tarvinnut lähteä raahaamaan niitä pitkin maita ja mantuja. Tässä kohtaa olin jo saanut tarpeeksi matkailua yhdelle ihmiselle. 😂

Onneksi välillä voi myös Pasin kanssa maadottua kotona, tehdä tavallisia kotihommia ja olla vaan. Vaikka kuinka tykkään siitä, että elämässä tapahtuu, niin kyllä ne rauhalliset kotihetket ovat ihan yhtä tärkeitä. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi saman päivän aikana, vaikka mun pää ja kalenteri välillä muuta väittäisivätkin.

Kun mietin näitä viime viikkoja, niin onhan tässä ollut kaikenlaista: messuja, mökkeilyä, tanssia, ystäviä, uusia kohtaamisia, kotiprojekteja ja yksi pieni ekskursio Kemiin. 😂 Mutta ennen kaikkea on ollut paljon sellaista, mikä saa mut tuntemaan, että olen menossa elämässä eteenpäin.

En tiedä, mitä kaikkea loppuvuosi vielä tuo tullessaan, mutta odotan innolla. Vähän jännittää, välillä väsyttää ja toisinaan kalenteri näyttää siltä, että joku on pelannut sillä tetristä vähän liian kovalla tasolla. Mutta kaiken keskellä on myös valtavasti iloa, kiitollisuutta ja innostusta.

Ehkä tärkein oivallus on se, ettei tarvitse olla täysin valmis tai peloton voidakseen tehdä asioita, joista nauttii. Joskus pitää vain uskaltaa lähteä mukaan ja katsoa, mitä tapahtuu. Vaikka sitten vähän väärällä junalla. 🤣❤️

Nyt mä haluaisinkin kuulla sun kokemuksia! Onko sulla ollut jokin asia, joka on aiemmin jännittänyt ihan hirveästi, mutta jonka tekemisestä olet nykyään ylpeä? Tai onko sulla joku legendaarinen matkasekoilu, jolle pystyt jo nauramaan?

Kerro ihmeessä, koska vertaistuki on tässä kohtaa enemmän kuin tervetullutta. Erityisesti junamatkailun saralla. 😂❤️