Elämme jännittäviä aikoja
Elämme jännittäviä aikoja. Ainakin mun mielestä. Tai sitten olen vaan onnistunut täyttämään kalenterini taas sellaisella tahdilla, että kohta tarvitaan kalenterille oma kalenteri. 😂
Messut lähestyy ja ensi viikolla mun Instagram-tilillä @katjabuust alkaa messulippujen arvonta! 🥳
Arvonnassa arvotaan lippupaketti (2kpl) Kuopion ja Oulun messuille, eli jos messuilu kiinnostaa, niin kannattaa ottaa tili seurantaan ja pitää silmät auki ensi viikolla. Sieltä löytyy sitten ohjeet, miten arvontaan pääsee mukaan.
Ja jos et luota arpaonneen, mikä on ihan ymmärrettävää, koska mullakin on välillä arpajaisissa tuuria yhtä paljon kuin parkkipaikan löytämisessä perjantai-iltana niin omat liput voi tietenkin hankkia varmuuden vuoksi. 😂
Uuteen työpajaankin on taas kerätty kamat kasaan. Jotenkin niitä tavaroita vaan ilmestyy ja lisääntyy. Ensin ajattelee, että "eihän tässä nyt niin paljon mitään tarvita" ja hetken päästä ympärillä on laatikkoa, pussukkaa, askartelutarviketta ja tavaraa joka lähtöön.
Ja mun kalenteri…
No se on tällä hetkellä ihan oma taideteoksensa. 🤯
Kirjoittelen tätä postausta, askartelen samalla Save the Date -kortteja, paketoin kolmivuotiaalle lahjaa ja hörpin aamukahvia.
Eli jos joku joskus miettii, että miten ihmeessä ehdin kaikkea, niin vastaus on: en ehdikään.Teen vaan kaikkea vähän yhtä aikaa ja toivon parasta. 😂
Tänään lähden ajelemaan Vaasaan ja tiedossa on ihana päivä, koska pääsen näkemään muutamia ystäviä pitkästä aikaa. ❤️
Kaikkien kanssa ei tällä kertaa aikataulut osu yhteen, mutta hei jos muutaman ihanan ihmisen ehtii näkemään, niin se on jo ihan luksusta. Ei tässä enää mitään yritetä järjestää niin, että kaikki maailman ihmiset olisivat samassa pöydässä samaan aikaan. Siihen tarvittaisiin jo tuotantotiimi ja Excel.
Onneksi kaiken tämän menon keskellä voi välillä myös Pasin kanssa maadottua kotiin.
Kotihommia. Ruokaa. Kahvia. Sohvaa. Tavallista elämää.
Ja ehkä joskus jopa niin, ettei tarvitse olla menossa minnekään. Se on muuten yllättävän ihanaa.
Vaikka rakastan sitä, että elämässä tapahtuu ja on kaikkea kivaa ohjelmaa, niin kyllä välillä tekee ihan hyvää olla vaan kotona ja tuijottaa jotain täysin yhdentekevää televisiosta samalla, kun joku pyykkikone pyörii taustalla. Siinä sitä sitten oikein kunnolla maadotutaan. 😂
Ja jotenkin tuntuu, että loppuvuoteen on pakkautunut ihan älyttömän paljon kaikkea ihanaa.
On messuja, työpajoja, ystäviä, menoja, suunnitelmia ja kaikenlaisia uusia kuvioita.
Ja jotenkin mä myös ajattelen, että muutokset on vaan hyvästä.
Paluu päivätöihin on kyllä vaatinut veronsa. Ei sitä voi kieltää. On ollut aikamoista tasapainoilua sen kanssa, että yrittää hoitaa työt, oman elämän, kaikki projektit ja vielä muistaa, että jääkaapissa pitäisi joskus olla muutakin kuin valo. 😂
Mutta samalla tuntuu hyvältä huomata, että elämässä on taas uusia suuntia.
Myös Ruotsin kuviot alkavat pikkuhiljaa olla paperihommien osalta kuosissa. Tai ainakin siinä pisteessä, että uskallan sanoa ääneen, että ehkä ne paperihommat ovat kohta kuosissa. 😂
Nyt sitten odottelen jännityksellä, että paljonko siitä kesätyöstä lopulta jää käteen.
Koska tietenkin sitä ennen pitää käydä läpi vielä pieni määrä byrokratiaa.
Ja kun sanon pieni määrä, tarkoitan tietysti sitä tuttua byrokratian määrää, jonka jälkeen alkaa kaivata henkilökohtaista sihteeriä, lakimiestä ja ehkä vähän myös pappia. 😂
Mutta eiköhän tämäkin tästä.
Asiat järjestyy yksi kerrallaan.
Ja ehkä elämässä ei tarvitsekaan aina tietää tarkalleen, mihin ollaan menossa. Riittää, että mennään ja katsotaan mitä vastaan tulee.
Tällä hetkellä mä olen ainakin ihan aidosti innoissani siitä, mitä kaikkea on tulossa.
Vähän jännittää.
Vähän väsyttää.
Vähän on kalenteri sekaisin.
Mutta ennen kaikkea on paljon kaikkea ihanaa. ❤️
Ja nyt se aamukahvi loppuun, kortit valmiiksi, lahja pakettiin ja nokka kohti Vaasaa.
Koska ilmeisesti mulla ei ole vielä tarpeeksi tekemistä. 🤪❤️
Tai ainakin musta tuntuu siltä.